Espanja on kaunis paikka ja kaikkee, mutta tiedänpähän tulevaisuuden varalle, että mun ei kannata suunnitella yhtään reissua täysin yksin. Toisaalta, jos olisin huomioinut kaiken, olisin osannut varautua tähänkin. En vaan osaa olla yksin, eikä tässä tapauksessa auta, vaikka puhuisin ihmisten kanssa täällä. Kaikki kehottavat vain puhumaan ihmisille. No minähän puhun. Kuka on nähnyt minut joskus täysin hiljaisena tuppisuuna puhumatta ollenkaan? Ei varmasti kukaan! Se vain ei auta. Kun puhun englanita, minun tarvitsee miettiä mitä sanon, että kykenen sanomaan sen mitä haluan. Siltikään, en pysty sanomaan kaikkea mitä haluaisin. Johan siinä aikakin loppuu kun tekstiä ei saa ulos normaaliin tapaan... :)

Eilen tuli täyteen kuukausi siitä kun lähdin reissuun. Onnekseni ensimmäiset viikot vierähtivät niin, että minulla oli puhekavereita. En olisi varmaan selvinnyt tännekään asti, jos ei olisi ollut. Näistä ihanista ihmisistä huolimatta, olen tämän reissun aikana puhunut vähemmän kuin opittuani puhumaan. Se vaan ei sovi minulle. Minun tarvitsee puhua, puhua ja puhua.

Kuitenkin, Barcelonassa ollaan vielä. Sunnuntaina lennän Suomeen, mistä sitten palaan Lontooseen yhdessä ihanien ystävieni kera ja vietämme mahtavimman viikon ikinä! Minulla kesti lähes VIIKKO löytää paikka missä myydään kortteja. Ehdin jo huolestumaan, että eikö täällä ole ollenkaan mitään krääsä/turistikauppoja. Mutta sitten tajusinkin, että voisin mennä tuonne keskustakeskustaan, pääkadulle ja niin edelleen. Siellähän ne sitten olikin. Kaikki krääsäkaupat ja muut. Opinpahan, että vaikka vihaankin turistirysiä, kannattaa niissä välillä piipahtaa, eikä pelkästään keskittyä alueisiin missä on liikkuu lähinnä paikallisia.

Eilen en jaksanut liikkua, kävin ainoastaan syömässä tuossa läheisellä kauppakeskuksella, muuten olin täällä Hostellilla ja puhuin huonekavereiden kanssa. Alan ymmärtämään miksi kaikki, jotka ovat kuulleet reissuni pituudesta, ovat pitäneet minua hulluna. Jo Britanniassa sai kuulla, ettei monikaan samoissa hostelleissa majottautuneista pystyisi ikinä reissaamaan kahta kuukautta putkeen. En kyllä minäkään, ainakaan yksinään.

On tässä kotiinpaluussa jotakin hyvääkin. Minulla on vielä ainakin puolet reissubudjetista käyttämättä. Ne voi käyttää sitten esimerkiksi sängyn ostamiseen tai uuden tietokoneen ostamiseen tai vastaavaan hyödylliseen käyttöön. En nimittäin omista enää edes sänkyä, lahjoitin vanhani pois kun tyhjensin kämpän.

Sunnuntaina klo. 16.10 on lentoni Helsinki-Vantaalla mistä suunnistan yllättäen maailman parhaaseen McDonaldsiin Tammistoon <3, jos on ollut ikävä kannattaa tulla moikkaan silloin!

~Tina

Lupaan ja vannon, että tämä on niin sekava merkintä, että edes minä en normaalisti näin sekavia saa aikaiseksi. Tai sitten saan... Tätä on kirjoitettu matkalla väärältä lentokentältä toiselle, oikealla lentokentällä ja vaikka missä, en enää edes muista. Nyt kuitenkin olen sitten Barcelonassa.

___

Joo o, tulipa taas seikkailtua. Ensimmäinen yritys löytää oikea lentokenttä osui väärään.  Hostellin respassakin luultiin minun tarkoittavan tuota toista lentokenttää. Minun onneni on, että lähden aina hyvissä ajoin liikkeelle. Päätin, että en jaksa enää kiertää kaupungilla vaan lähden tavaroineni Lentokentälle istumaan. No kyllähän siinä sitten tuli kierrettyä hieman, tosin en tiedä tarkkaan missä, jossakin sivukylillä varmaankin. Ensin lentokentältä bussiin ja bussilla jollekin rautatieasemalle mistä pääsikin sitten, junalla suoraan tänne. Olin silti tästä pienestä koukkauksesta huolimatta todella hyvissä ajoin kentällä, minua ei haittaa muu kuin se, että täällä on todella kalliit wlanit. No, olenpahan löytänyt kirjoittamisen uudestaan. Olen miettinyt, että nyt kun en voi asunnottomuuden vuoksi voi aloittaa töitä kunnolla Suomeen paluun jälkeen, niin voisin osallistua NaNoWriMo:on. Voisin tuolla Espanjan auringossa keksiä tarinan ja siihen hahmot valmiiksi, niin olen sitten valmis aloittamaan heti marraskuun ensimmäisenä päivänä. Montakohan vuotta olen jo yrittänyt tätä. Aloittanut, mutta pääsemättä koskaan montaakaan päivää eteenpäin. Viime vuosi taisi olla poikkeus kun en edes yrittänyt. Jonkin -08 kirjoitetun tekstin löysin internetistä tässä jonkin aikaa sitten. Se on luultavasti ollut minun ensimmäinen vuoteni kun olen koittanut kirjoittaa. Minä olen vain aina ollut liian kiireinen sitä kirjoittamaan loppuun. Mutta jos sitten palaisi tähän itse reissuun.

Onneksi täällä on hyvin avuliaita ihmisiä, eräskin ihminen meinasi myöhästyä omasta bussistaan kun neuvoi minulle oikeaa pysäkkiä. Aina ei tarvitse edes kysyä apua, kun joku vain on sattunut huomaamaan, että katselen karttaa hiemankaan epäilevän näköisenä. Tai sitten kuten tänäänkin, väärällä lentokentällä ollessa kysäisin, että miten mahdan päästä oikealle kentälle, minulle kirjoitettiin lappu jossa oli miltä pysäkiltä siltä kentältä minun pitää nousta bussiin ja missä pysäkillä minun pitää jäädä pois ja mihin junaan minun pitää nousta jäätyäni bussista pois. Sitten oli se ihana bussikuski jolle näytin lapusta, että mihin olen menossa. Tämä bussikuski pysähtyi pysäkille, vaikka kukaan ei ollut painanut nappia ja kertoi minulle, että olemme nyt minun määränpäässäni. Loistavaa palvelua siis.

Britanniassa on kummalliset tarjoukset. Nytkin kun istun tässä eräässä ruokapaikassa, niin täällä on tarjous aamiainen PLUS pint, vaihtoehtoina on 4 % standard lager, 175 ml lasi viiniä tai 16oz kokis.. Aamiaisen kanssa viiniä tai olutta? Tai edes sitä kokista? Eh…

Mutta Iso-Britannia oli tässä ensimmäiseltä erältä. Palaan tänne vielä reissun viimeiseksi viikoksi. Silloin on luvassa Lontoo, yhdessä ihanien parhaiden kavereideni kanssa. Siitä viikosta tulee niin paras, mutta nyt Espanja ja Barcelona.

~Tina

Vielä tähän aikaisemmin kirjoitettuun tekstiin lisäyksenä, että olen huonomuistinen. Turvatarkastuksessa unohdin lompakon sinne missä sitä tuppaan säilyttämään, eli rintsikoihin. No eihän se muuta tarkoittanut kuin kunnon tarkastusta, josta tietenkin selvisin… Mutta pitäisi varmaan muistaa senkin olemassa olo, mutta se on niin hyvin tallessa siellä.

Lisäys nro2. Nyt matkalla Barcelonaan, eli maa on jo Espanja, mutta vielä ollaan Reuksessa. Vietin yön lentokentällä nukkuen, oli ihan hyvä paikka sinänsä nukkua, olisi ollut vielä parempi jos olisin uskaltanut laittaa rinkan pois pään takaa. Tajusin viime yönä kun mietiskelin reissua, että en ole varmaan muistanut kertoa, ensimmäisen viikon päivityksissä, erästä asiaa. On muitakin asioita mitä en ole muistanut kertoa, mutta ei tule mieleen kuin tämä yksi.

Eli ensimmäisellä viikolla kävimme tutkimassa Lontoota myös hieman keskustan ulkopuolelta, Thamesin toisella puolen. Sinne menimme junalla, mutta takaisin tulimme kävelemällä Thamesin alta. Kyllä vain, sieltä menee kävelytunneli. Ahtaanpaikankammoiselle en suosittele, mutta muiden kyllä kannattaa kokeilla, ihan kiva kokemus kävellä tiedostaen yli 60 (en muista nyt tarkkaan) rappusen verran maan ja veden alla.

Tähän mennessä voin sanoa Espanjasta, että pidän. Heti aamusta oli niin lämmintä, ettei tarvinnut todellakaan takkia tai mitään pitkähihasta. Vielä ainakaan ei ole mikään hirvittävän kuuma, mutta ei sekään minua haittaisi. Aamulla odotellessani bussia sain ahaa elämyksen. Minä lennän tämän reissun aikana neljä kertaa, joka kerta eri kentältä. Edes Suomessa en käytä samaa kenttää kahta kertaa. Lennot tosiaan ovat Tampere-Lontoo (Stansted), Glasgow (Prestwick)-Reus, Barcelona (Girona)-Lontoo (Luton) sekä Lontoo (Gatwick) – Helsinki-Vantaa. Ihan hyvin siis olen lentoni valinnut, eikä tämä ollut edes suunniteltu tai mitään. Eilen lentokoneesta pääsi näkemään todella nättiä auringonlaskua, kannattaa siis harrastaa iltalentämistä selkeällä säällä. Katsotaan miten kuvat onnistuivat.

Viimeinen lisäys sitten vielä tähän kohtaan. Nyt olen löytänyt hienosti kertaakaan eksymättä (kröhöm) hostellille käveltyäni ensin ainakin viisi kilometriä (jos kartan mittasuhteet pitävät paikkaansa) ja todettuani, että pakko se on ottaa taksi (ei onneksi maksanut kuin noin 5 euroa, eli olisi varmaan kannattanut ottaa se heti, eikä sitten kun oli kävellyt erittäin paljon harhaan). Tulipahan nähtyä kaupunkia….

Viikko vierähti Edinburghissa melkoisen nopeasti. Nyt olen saapunut sitten siihen kaupunkiin, mistä lennän sitten Barcelonaan. Torstai iltana lähtee lento Glasgow´n kentältä. Juuri katselin säätiedotuksista millaista säätä Barcelonaan on luvattu ja voin sano, että tulen nauttimaan siellä olosta. Luulen, että siellä ollessa ikävöin hyvin vähän Suomeen. Minä tunnetusti rakastan kesää ja auringonpaistetta, ennen kaikkea rakastan lämpöä! Vaikka Suomen talvi on kaunis ja kaikkea, niin kesä on minun lempivuoden aikani.

Mutta tosiaan, Glasgow. Majoitun täällä todella isossa hostellissa. Ihan kiva ja näin. Hostelli sijaitsee aivan joenvarrella ja on helposti löydettävissä siis. Hostellissa on 9 kerrosta, minä majoitun luonnollisesti ylimmässä kerroksessa, onneks löytyy hissit. Joskin paikan hissit ovat niitä pelottavia malleja. Saapuessaan haluttuun kerrokseen alkaa ovet avautua, vaikka viimeinen "nytkähdys" perille tulee vasta ovien ollessa jo puoliksi auki. Ja muutenkin, ne olivat todella pelottavat.

Glasgow oli sateinen tänne saapuessa, mutta vielä ei ole kertaakaan missään satanut kahta päivää peräkkäin, joten elättelen toiveita, että huomenna olisi taas yhtä hieno sää kuin suurimmaksi osaksi on kohdalleni sattunut.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa huomenna tutkimaan kaupunkia lisää.

~Tina

Edinburghin varsinainen keskustaa-alue on hyvinkin tasaista, jos kulkee sitä enemmän itä-länsi suuntaisesti kuin pohjoinen-etelä suuntaan. Tänään lähdin vain kävelemään aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mihin aikaisemmat päivät ovat minua vieneet. Kun olin radan samalla puolella kuin missä Linna sijaitsee näin vastakkaisella puolella aivan mielettömän upean näköisen rinteen. Rinne meni suurimmaksi osaksi pystysuoraan ylös ja sitä reunisti (niin ylhäältä kuin alhaalta) aidat mutta ylöspääsyn mahdollistamiseksi oli rakennettu portaita muutamiin kohtiin. Kun löysin paikan mistä pääsin radan alitse, löysin myös yhden tämmöisen paikan. Portaat olivat melkoisen jyrkät ja ennen kaikkea pitkät... Menin niihin vielä kaikenlisäksi vapaaehtoisesti, minä joka vihaan portaita... Se kuitenkin kannatti, maisemat olivat niin upeat!

Huomenna ajattelin lähteä sitten hieman tuonne pohjoisen suuntaan kävelemään (oletus on että se on pohjoinen?!?) koska näin vilaukselta niitä maisemia kun palasin takaisin hostellille. Ja huomenna saan seuraani (ainakin näillä näkymillä) australialaisen tytön joka nukkuu minun sänkyni yläpuolella olevassa pedissä. Hän on myös kiertämässä Britanniaa ja hän suuntaa seuraavaksi Lontooseen. Hänen reissunsa ei tosin ole kuulemma aivan yhtä pitkä kuin minun.

Kilometrejä ainakin on tässä kaupungissa päässyt kertymään, enkä laita pahaksi sitä :)

~Tina

Matka jatkui eilen ja tällä kertaa jäin Edinburghiin, en pelkästään käyttänyt tätä vaihtoasemana. Tämä on ihan mielettömän ihana kaupunki. Hostelli missä majoitun on todella mahtavalla paikalla, koska Edinburghin linna on todella lähellä (vaikkakin matkaa tuntuu kävellessä paljon pidemmältä, kuin miltä näyttää koska se sijaitsee yllättäen mäenpäällä) sekä tässä on kaikkenlaisia kauppoja lähellä. Ainoastaan ruokakaupat ovat hieman pidemmällä, mutta nekin sijaitsevat vain kivenheiton päässä.

Onnistuin tänään olemaan oma suuntavaistoton itseni. Minulla on kyllä kartta, mutta mitä sillä tekee jos kävelee niin kauan katsomatta sitä, että onnistuu kävelemään ulos siltä? Tosiaan, kiersin ensin tuon linnan ympäri. En mennyt sisälle tai edes piha-alueelle, kävin vain porttien luona. Aloitin samaisesta mäestä mitä lähdin eilen kävelemään, kun yritin etsiä hostellia (ja menin täydellisen väärään suuntaan, taas). Se ei ole mikään pieni mäen nyppylä tosiaankaan. Kun olin päässyt ylös (ja saanut kuvia aivan upeista maisemista) lähdin toiselta puolelta alaspäin. Eli päädyin näin linnan taakse. Jossakin vaiheessa lähdin poispäin linnasta ja löysin vaikka mitä kivoja pieniä kahviloita ja ravintoloita. Kun olin kävellyt tarpeeksi kauan ajattelin, että voisin koittaa löytää hostellille. Noh, aluksi lähden tämän ah niin hyvän suuntavaistoni mukaan oikeaan suuntaan. Kun olin tarpeeksi kauan kävellyt totesin, että parempi se kai on katsoa kartasta missä mennään. Siinä vaiheessa jo tiesin, että en ole enää kartalla. En tiedä mistä sen tiesin, mutta tiesin vain. Oikean suunnan löysin kun lopulta kysäisin, että missäköhän mahdan olla. Ystävällinen nainen kysäisi mihin yritin mennä ja sen jälkeen osoitti minulle suunnan. Takaisin päin.

Löysin kuitenkin perille ja lopulta kun tulin takaisin kartan näyttävälle alueelle, löysin itseni sieltäkin. Mitä opin tästä? Älä luota omaan suuntavaistoosi, ikinä. Mutta ei minua kyllä haitannut tuo "eksyminen" ollenkaan. Ulkona on niin nätti sää, aurinkopaistaa ja sitä rataa. Kävely tekee muutenkin todella hyvää. Huomenna voisi lähteä toiseen suuntaan. Voisi mennä kartalla eri suuntaisesti, silloin on pienempi todennäköisyys kävellä kartalta pois. Aloituspaikka kuitenkin on vaakasuorassa hyvinkin toisessa reunassa, enkä usko, että tästä sentään onnistun sinne toiseen suuntaan lähtemään, tai mistä sitä koskaan tietää.

Ajattelin tänään illalla siirtää taas kuvia kamerasta tietokoneelle ja koittaa, josko tässä hostellissa riittäisi nettiyhteys niiden lataamiseen internettiin. Facebookissa on jo jonkin verran Lontoo kuvia (parhaat ovat vielä kamerassa) ja muita kuvia en ole saanut tosiaan edes koneelle vielä. Tännekin voisin kokeilla muutaman kuvan laittamista.

~Tina