Tämä on kirjoitettu osittain eilen osittain toissapäivänä..

Manchester on jaettu erilaisiin osiin, joista löytyy eriasioita. On alue missä käydään shoppailemassa, sitten on alue mihin suurin osa kahviloista ja ravintoloista on keskittynyt. Tänään (13.9) olen keskittynyt tähän alueeseen jossa on näitä kahviloita enemmän. Kävelen ympäriinsä. Tien risteyksissä katson, että mikä suunta näyttää mielekkäimmältä ja lähden sinne päin. Jos tulee mukavan näköinen kahvila vastaan, menen sinne ja juon kupin teetä lämmikkeeksi. Mukana on läppäri (jos sattuu olemaan ilmainen netti, niin käytän sitä) ja englanninkielinen Harry Potter. Täällä tee maksaa useissa paikoissa saman verran kuin Suomessa, tai jossakin jopa enemmän. Kahvilat ovat siitä mukavia paikkoja, että siellä puhutaan ympärillä englantia ja sitä on kiva kuunnella vaikka ei ymmärrä puoliakaan siitä mitä ihmiset puhuvat.

 

Koska en ole saanut tuota aikaisempaa tekstiä kirjoitettua enempää, enkä sitä myöden julkaistuakaan niin kirjoitan tähän perään vielä seuraavalta päivältä. Tänään vaihdoin majapaikkaa. Nyt en majoitukaan hostellissa. Jonna, suomalainen jonka tapasin Lontoossa, tarjosi minulle majapaikan hänen vaihtoaikaisesta kommuunistaan. Hän on täällä tosiaan kolme kuukautta ja asuu kampusalueella Salfordissa, Suur-Manchesterin alueella. Tämä on monestakin syystä todella hyvä asia. Tärkein on tietenkin ilmainen asuminen kahdeksi yöksi, säästöä noin 40 puntaa. Toinen on se, että täällä on pakko käyttää englantia. Täällä ei puhuta suomea muuta kuin silloin kun olemme kahdestaan (paitsi että silloinkin Jonna puhuu välillä minulle englanniksi ja pistää minua puhumaan englantia) joten minun on pakko puhua, jos en halua (kykene) olemaan täysin hiljaa. Englanti alkaa sujua paremmin, tainnut olla paljolti uskalluksesta kiinni.

 

Kielitaitoa kehittää myös se, että luen tällä hetkellä kirjoja, englanniksi. Kävin Lontoossa kirjakaupassa (rakastan kirjastoja ja kirjakauppoja, niissä saa kulumaan aikaa vaikka kuinka paljon, luulen myös, että jos minulla on yhtään rahaa jäljellä Suomeen paluuta edeltävänä päivä, niin kävelen kirjakauppaan ja ostan niin monta kirjaa kuin pystyn.) mistä ostin Harry Potter ja viisasten kiven englanniksi totta kai. Siinä on vain se hauska, että minun ei tarvitse ymmärtää mitä luen, koska osaan sen niin hyvin ulkoa, että tiedän mitä luen. Mutta kyllä se kehittää minun kielitaitoakin. Voin ottaa sieltä ahaa elämyksiä, että miten jokin asia sanotaan. Englannista on nähtävissä suuri ero kirjakulttuurissa Suomeen verrattuna. Täällä noin 90 % kirjoista on pokkareita, suomessa prosentit menevät minusta paljolti eripäin. Nämä ovat vain minun arvioitani. Sinänsä hauska, että kirjat ovat halvempia kuin ne ovat pokkariversioita, mutta minä rakastan minun kirjakirjojani niin paljon, että en luopuisi niistä koskaan. Minulla ei kestäisi pokkarit kovinkaan hyvin, luen samat kirjat niin monesti uudestaan, että kovakantisetkin hajoilevat, joten uskon, että pokkarit hajoilisivat vielä pahemmin.

 

Manchester on kaupunki, joka haluaa oikeasti panostaa julkisen liikenteen käyttämiseen. Täällä kulkee kolme ilmaista bussilinjaa keskustassa ja sitten vielä Salfordin kampusalueella ja sen tuntumassa kulkee yksi opiskelijoille ilmainen (käytännössä täällä ei edes tarkisteta onko opiskelija tai ei, kunhan tietää mistä ne lähtevät, koska ne eivät pysähdy missään varsinaisilla pysäkeillä) bussilinja. Minusta tällä keinolla saadaan helpommin ihmiset valitsemaan bussin oman auton sijaan. Eihän se varmasti ole halvin keino, sille kuka sen maksaakin (kaupunki?), mutta varmasti ajaa asiansa. Bussilinjat kulkevat hyvin kattavasti keskusta-alueen ympäri. Niiden reitit kulkevat kaupungin kolmen rautatieaseman väliä, jotka sijaitsevat kaikki kolme eri ilmansuunnissa (aivan kuin minulla olisi kyllä mitään hajua niistä ilmansuunnista).

 

Tässä kaupungissa voisin viihtyäkin. Lontoo menee jo minun makuuni liian isoksi. Tämä on ehkä verrattavissa suomessa jossakin mielessä ainakin pääkaupunki seutuun. Bussit ja junat kulkevat hyvin ja täältä pääsee hyvin joka paikkaan. Täällä on kauppoja tarpeeksi ja ei tarvitse kovin kauaksi loppupelissä mennä, kun löytyy ainakin jokin pieni kauppa. Ainoa, että täällä voitaisiin panostaa enemmän myös keskustan ulkopuoliseen siisteyteen. Hyvä on, en pystyisi muuttamaan tännekään, tai mihinkään päin Britanniaa. Ensimmäinen asia on näiden vessat ja hanat ja muut. Ei, yksinkertaisesti vain ei. Toinen syy, miksi täällä pitää heittää ne roskapussit kadulle? Eikö olisi helpompaa jos olisi jonkinnäköinen roskalaatikko johon ne heitettäisiin. En kykene ymmärtämään, miksi kadunvarret pitää tehdä niin rumannäköisiksi. Täällä roska-autot ovat huvittavannäköisiä. Ne ovat eräänlaisia pakettiautoja, joissa on vain takatilankohdalla kanahäkki. En olisi varmaan tajunnut ihan heti niiden käyttötarkoitusta, jos minua ei olisi valaistu kun kummastelin semmoista Lontoossa. Tosin auton kyydissä ei ollut silloin ainuttakaan roskapussia, joka olisi sitä asiaa itsessään valaissut.

 

Minulla on semmoinen olo kuin toistelisin itseäni. Ihan sama, minulla on huono muisti (mikä pitäisi olla kaikilla minua vähänkään tuntevilla ihmisillä jo tiedossa), etten muista edes mitä olen kirjoittanut tämän tekstin alkuun, puhumattakaan edellisistä kirjoituksista.

 

Päätimme Jonnan kanssa käyttää tämän illan ihan vain olemiseen. Helpompaa täällä kuin hostellissa, ja näitäkin iltoja tarvitaan. Hostellissa on kokoajan elämää ympärillä joten rauhoittuminen on vaikeampaa. Nyt kun olemme tässä Jonnan pienessä omassa huoneessa, voimme vain olla kotoisasti. Toinen kirjoittaa koulutehtäviä sängyllä ja minä kirjoitan tätä, kasaan tuota leikekirjaa ja luen tässä lattialla. Lattiat ovat kivoja paikkoja ja kun kohta vielä kaivan tuon makuualustan tuolta rinkasta, niin on hieman helpompikin istua tässä.

 

Nyt kuitenkin muiden asioiden pariin, lisään tämän nettiin kunhan pääsen netin äärelle (Jonnan koneelle).

 

~Tina