Tänään vaihdoin taas kaupunkia. Manchester oli siinä sitten tältä erää. Tämä on hyvä reissu sinänsä, että jos kaupunki on nähty kahdessa päivässä, ei sinne tarvitse ihan heti tulla lomalle uudestaan. Manchesterissa ei sinänsä ollut mitään vikaan, mutta pidin Lontoosta loma kaupunkina enemmän. Manchester oli sen tyylinen kaupunki, missä voisin hyvin asua jonkin aikaa.

Juuri kuulin kaverilta, joka asuu Aberdeenissa, että siellä sataa vettä. Kaatamalla. Junassa vierustoverini sanoi myös, että se on hyvin kylmä paikka. Tosin, uskoisin, ettei se minua niinkään häiritse. Suomessa kuitenkin on tottunut hyvinkin kylmiin olosuhteisiin. Manchesterissa opin paljon matkailemisen alkeita Jonnalta. Hän kertoili minulle miten hostellit kannattaa valikoida ja mistä kannattaa ostaa ruuat, jotta saa ne halvalla. Manchesterissa minun ruokakustannukseni tippuivat paljon alemmaksi, koska teimme ruokaa Jonnan kommuunin keittiöllä, emmekä syöneet ulkona. Mutta samalla minun shoppailu kustannukseni nousivat. Löysimme aivan ihanan ostoskeskuksen, jossa oli paljon outlet-myymälöitä. Suurin osa myymälöistä oli outletteja. Ostin sieltä kengät (15 puntaa), matkalaukun (23 puntaa, kunnon kevyt matkalaukku, joka menee vielä koon puolesta jopa Ryanairin käsimatkatavaroihin) sekä jotakin muuta pientä. Rakastuin siihen kauppakeskukseen ja muutamiin liikkeisiin siellä.

Ostin matkalaukun, koska totesin, että matkustaminen edes junalla ei onnistu jos rinkka painaa hirvittävän paljon. Ja kun tuossa matkalaukussa renkaat pyörivät joka suuntaan, voin vetää sitä miten haluan perässäni tai sitten vain antaa sen kulkea vierellä neljällä renkaalla. Kun menen lentokoneeseen, katson, että siellä on juuri sen 10 kiloa, mitä käsimatkatavaroissa saa olla, mutta muuten se saa olla jopa painavampi kuin rinkka. Olisin joka tapauksessa varmasti joutunut miettimään tätä ratkaisua myöhemmässä vaiheessa, joten tein sen nyt.

Nyt ensimmäistä kertaa otin ja puhuin pidemmän aikaa yksinäni englanniksi. Vierustoverini tässä junassa jutteli minun kanssani ja kertoili hieman kaikesta ja minä kertoilin omasta matkastani ja näin. Oikein mukava nainen, joka kummasteli suuresti, että miksi olen lukenut viisi ensimmäistä Harry Potteria 50-70 kertaa, jokaisen. Keskustelu Pottereista lähti, kun minulla on englanninkielinen Potter tässä, mitä luen nyt läpi.

En ole ennen istunut näin kauan junassa. ensin kolme ja puoli tuntia Edinburghiin ja siellä vaihto jonka jälkeen vielä noin kaksi tai kolme tuntia Aberdeeniin. Onnekseni pääsin nyt edes istumaan. Aluksi näytti, että en pystyisi laskemaan rinkkaa yhtään mihinkään, kun kaikkialla oli niin paljon jättimäisiä laukkuja, mutta sitten sain sen eräälle ylähyllylle. Jonka jälkeen tämä nainen tästä vierestä kertoi että tässä on vapaapaikka, jos haluan istua. 

Juna maisemat alkavat muuttua juuri sellaisiksi kuin olen aina kuvitellut ne Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa olevan. Avaria vihreitä peltoja, joissa on lampaita. Täällä on ihan mielettömästi lampaita joka laitumella. Tuossakin menee juuri todella iso laidun/pelto, miksi sitä sitten kutsutaankaan ja siinä oli ainakin 500 lammasta, tai jopa vieläkin enemmän.

Pari tuntia tekstin alun kirjoituksen jälkeen jämähdimme junan kanssa pienelle asemalle, Lockerbie. Joko tämän junan meni rikki tai sitten meidän edessämme on juna, joka meni rikki. En ole aivan varma kumpi se oli, mutta jos pitäisi arvaa niin joku muu juna on rikki, mutta me emme pääse siitä ohi. Näin minä sen ymmärsin. Nyt olemme seisseet tässä asemalla noin 45 minuuttia. Toivon mukaan kohta päästään jatkamaan eteenpäin. Uskoisin ainakin, juna oli pitkään pois päältä, mutta noin viisi minuuttia sitten se käynnistettiin taas. Jatkoyhteys Aberdeeniin lähtee 16.29 paikallista aikaa, ja minulla oli junan vaihdossa noin 50 minuuttia välissä. Saa nähdä kuinka käy. Sieltä tosin menee junia myös myöhemmin. Ja koska Tiia-Maria lupasi majoittaa minut ainakin yhdeksi yöksi hänen kämpilleen, ei tarvitse miettiä hostelleja tai muita. Hän tulee minua vastaan asemalle ja, jos kello on säädyllisessä ajassa vielä silloin, käymme kaupassa ja laitamme jotakin hyvää ruokaa. Tiia tosin ei luvannut, että hän osaisi laittaa kunnolla ruokaa, mutta minä lupasin tehdä sen. Jonnan kanssa laitoimme kyllä kanasalaattia ja toisena päivänä pastaa (minä nötkötin ja salaatin kanssa ja hän salaatin kanssa). Nötkötti oli kyllä hyvää pitkästä aikaa.

Täkäläiset junat eroavat Suomalaisista hieman. Täällä ei ole roskapusseja niin kuin suomalaisissa, täällä kiertää henkilökunta roskapussi kädessä junan ja kerää roskat ihmisiltä. Täällä ei myöskään käytetä niin paljon ylähyllyjä tavaroiden säilyttämiseen kuin Suomessa. Tosin monella tässäkin junassa on niin iso laukku, että sen nostaminen ylähyllyille olisi mahdotonta. Yritin laittaa rinkkani ylös, mutta se ei mahtunut. Liian matala tai jotain (tai sitten olen niin huono ja lyhyt, etten saanut vain sitä sinne). Sitten kun nuo matkalaukku telineet joita löytyy muutamia, ovat täynnä, jätetään laukut tuohon ulos meno väleihin. Se vasta on vaikeaa. Kun joku yrittää ulos tai sisään, ei pääse. Oviaukot saattavat olla aivan täynnä laukkuja. Tosin henkilökunta siirteli laukkuja niin, että ne mahtuivat paremmin. Eikä hirvittävän moni loppupelissä edes tullut tänne asti, joten laukuille tuli tilaa tässä matkan aikana. Noniin, nyt päästiin vihdoin jatkamaan matkaa. Jos ymmärsin oikein, niin minulla ei ole enää kuin kaksi pysäkkiä, joista minun pitäisi löytää se oikea Edinburghin asema. Tiia ilmoitti minulle Waverleyn aseman. Kuulutukset kutsuvat asemia, mitä tässä on Haymarketiksi sekä Edinburghiksi. Tiedä niistä sitten. Täytyy kysäistä. Jos tulee henkilökuntaa, kysäisen heiltä, mutta laitoin minä viestin Tiiallekin.

Nyt on vaihdettu junaakin, eikä vieläkään nettiyhteyttä… Onkohan minun koneessani jotain ongelmia? Hyvin mahdollista, yhdellä tylsällä junamatkalla poistelin täältä taas kaikkea kivaa. Ei minun mielestäni sieltä pitänyt lähteä mitään tärkeää ja kyllä tämä sen jälkeenkin on yhdistänyt monesti langattomassa verkossa nettiin. Eli en usko sen olevan siitäkään nyt kiinni. Jostakin syystä näissä junissa nyt vain ei ole nettiyhteyttä, harmillista sinänsä. Onneksi tietokone toimii muuten niin, pystyn kirjoittelemaan ja blogimerkintöjä valmiiksi. Ei sitten tarvitse kuin siirtää ne nettiin kun semmoisen äärelle pääsee.

Mutta, ei tämä junien myöhästely ole ainoastaan Suomen ongelma. Tällä matkalla kummatkin junat ovat olleet myöhässä. En tiedä miksi tämä juna oli myöhässä. Ei onneksi puhuttu kuin kymmenestä minuutista tällä kertaa. Kahdeksan aikaan, paikallista aikaa, minun pitäisi olla perillä Aberdeenissa. Tiia on tietoinen tästä ja tulee vastaan silloin.

Maisemia ihastellen

~Tina