Espanja on kaunis paikka ja kaikkee, mutta tiedänpähän tulevaisuuden varalle, että mun ei kannata suunnitella yhtään reissua täysin yksin. Toisaalta, jos olisin huomioinut kaiken, olisin osannut varautua tähänkin. En vaan osaa olla yksin, eikä tässä tapauksessa auta, vaikka puhuisin ihmisten kanssa täällä. Kaikki kehottavat vain puhumaan ihmisille. No minähän puhun. Kuka on nähnyt minut joskus täysin hiljaisena tuppisuuna puhumatta ollenkaan? Ei varmasti kukaan! Se vain ei auta. Kun puhun englanita, minun tarvitsee miettiä mitä sanon, että kykenen sanomaan sen mitä haluan. Siltikään, en pysty sanomaan kaikkea mitä haluaisin. Johan siinä aikakin loppuu kun tekstiä ei saa ulos normaaliin tapaan... :)

Eilen tuli täyteen kuukausi siitä kun lähdin reissuun. Onnekseni ensimmäiset viikot vierähtivät niin, että minulla oli puhekavereita. En olisi varmaan selvinnyt tännekään asti, jos ei olisi ollut. Näistä ihanista ihmisistä huolimatta, olen tämän reissun aikana puhunut vähemmän kuin opittuani puhumaan. Se vaan ei sovi minulle. Minun tarvitsee puhua, puhua ja puhua.

Kuitenkin, Barcelonassa ollaan vielä. Sunnuntaina lennän Suomeen, mistä sitten palaan Lontooseen yhdessä ihanien ystävieni kera ja vietämme mahtavimman viikon ikinä! Minulla kesti lähes VIIKKO löytää paikka missä myydään kortteja. Ehdin jo huolestumaan, että eikö täällä ole ollenkaan mitään krääsä/turistikauppoja. Mutta sitten tajusinkin, että voisin mennä tuonne keskustakeskustaan, pääkadulle ja niin edelleen. Siellähän ne sitten olikin. Kaikki krääsäkaupat ja muut. Opinpahan, että vaikka vihaankin turistirysiä, kannattaa niissä välillä piipahtaa, eikä pelkästään keskittyä alueisiin missä on liikkuu lähinnä paikallisia.

Eilen en jaksanut liikkua, kävin ainoastaan syömässä tuossa läheisellä kauppakeskuksella, muuten olin täällä Hostellilla ja puhuin huonekavereiden kanssa. Alan ymmärtämään miksi kaikki, jotka ovat kuulleet reissuni pituudesta, ovat pitäneet minua hulluna. Jo Britanniassa sai kuulla, ettei monikaan samoissa hostelleissa majottautuneista pystyisi ikinä reissaamaan kahta kuukautta putkeen. En kyllä minäkään, ainakaan yksinään.

On tässä kotiinpaluussa jotakin hyvääkin. Minulla on vielä ainakin puolet reissubudjetista käyttämättä. Ne voi käyttää sitten esimerkiksi sängyn ostamiseen tai uuden tietokoneen ostamiseen tai vastaavaan hyödylliseen käyttöön. En nimittäin omista enää edes sänkyä, lahjoitin vanhani pois kun tyhjensin kämpän.

Sunnuntaina klo. 16.10 on lentoni Helsinki-Vantaalla mistä suunnistan yllättäen maailman parhaaseen McDonaldsiin Tammistoon <3, jos on ollut ikävä kannattaa tulla moikkaan silloin!

~Tina